Sää ja pimeys
On se kumma kun kaiken maailman jyväjemmarit saavat kyllä etua siitä että asuvat täällä kylmässä pohjolassa jossa edes jääpuikot eivät kasva ja kukoista, tulee tukiaisia ja satokorvauksia ja ties mitä. Pitäisi varmaan itsekin alkaa viljelemään jotain ananaksia tai mangoja tuolla tunturissa ja itkeä sitten Brysseliin kun tulee kylmä ja ei saa kuin sorbettia sadoksi. Mutta annas olla, saako tavallinen kaduntallaaja mitään korvausta eli etua siitä että pitää palelluttaa perseensä täällä susirajan takana! Ei varmasti. Kesä kestää noin kuusi tuntia ja osuu tietenkin työpäivän ajaksi, tai sitten sataa raamatulliset neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä (tai vähemmän, riippuu siitä paljonko sitä lomaa onkaan) mutta annas olla kun lomat on lusittu ja duuni kutsuu, niin ihan saletisti alkaa helle pukkaamaan päälle niin että terasseilla muovituopit vaan sulaa ja rannoilla rasva tirisee kun onnelliset työttömät grillaavat nahkaansa meidän työtätekevän proletariaatin piikkiin. Ei muuta kuin myymään vakuutuksia pilalle menneistä lomasäistä (hah! ei taitaisi sellainen yritys menestyä tässä maassa) tai vaikka niin että lomaa tulisi 2 vuorokautta yhden sijaan jos sattuisi satamaan. Onhan valtiollakin näitä "saat enemmän lomapäivä jos et pidä niitä sesonkiaikaan" -kuponkitarjouksia. Taitaisi tuottavuus laskea. Vaan onko se nytkään huippulukemissaan kun perinpohjin vittuuntuneet duunarit hikoilevat rantasäillä verstaalla ja yrittävät sitten saada jäistä makkaraa lämmitettyä kaatosateessa mökillä. Veikkaan että sorvi laulaisi entistä iloisemmin jos patruuna katsoisi hyvällä sellaista käytäntöä että lomat voisi keskeyttää heti kun alkaa satamaan kuin esterin sieltä ja palata rannoille heti kun mollikka taas kurkistaa pilvenreunan takaa.
Ja sitten on tietenkin tämä pimeys. Kuka helvetti nyt jaksaa tehdä mitään kun pitää raahautua ylös viisi tuntia ennen auringonnousua ja kotiin pääsee sitten kun on ollut jo tuntikausia niin pimeää että lepakotkin kiskovat zetaa oksalla? Suhteellinen työaika käyttöön, sanon minä! Talvella työpäivä voisi olla ihan hyvin joku 5-6 tuntia pimeydestä riippuen, että edes joskus pääsisi sitä [aurinkoa] katsomaan (tribute to Ismo Alanko). Kesällä sitten vastaavasti töissä voisi sadepäivien ratoksi riutua pidempäänkin ja jos sitten joskus sattuisi niin että se aurinkokin paistaisi, voisi taas lähteä aikaisemmin. Eli, liukuva työaika laajemmin käyttöön. Siinä saataisiin työttömyyttäkin poistettua kun liukuman ansiosta tarvittaisiin enemmän työvoimaa. Ja kunnon korvaukset niille, jotka vapaaehtoisesti uhraavat ne kauniin ilman tarjoamat harvinaiset hetket pajalla töitä paiskien. Kyllä tässäkin maassa löytyy myös niitä joita ainainen hikoilu rannalla ja auringon aiheuttamat rypyt, palovamma, ihosyöpä ja ennenaikainen vanheneminen siinä määrin ottavat päähän että mieluummin ovat töissä kun paistaa. Kaikki kunnia heille ja lisäkorvaukset, että muu kansa pääsee rannalle. Niin.